Sain lahjan. Valitsin kirjasta tuollaisen aika kesyn ja lievästi huvittavan aukeaman, ettei päivän kuva olisi liian K-18. Siinäpä miehille vinkkejä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tietoja minusta
Muita kuvapäiväkirjoja
-
-
kuvavuosi200915 vuotta sitten
-
End / 431-36516 vuotta sitten
-
-
-
-
-
2 kommenttia:
Onhan tossa kirjassa kuvejakin...
Tämä on kuitenkin parempi. Paljon parempi:
Niin hän lauloi lapsellensa; eikä kantele niin heleästi helise kuin hänen äänensä silloin sunnuntailakeassa tuvassa. Mutta koska hän oli lakannut laulamasta, katseli hän ääneti kauan ulos akkunasta korkeuteen päin; ylös pyhään, pyörryttävään korkeuteen hän katseli; ja hiilakas ja puhdas oli taivas, ei nähty yhtään pilven haitaletta kaarevan kannen alla; ainoastaan poutapääskynen, tuskin silmin näkyvä, siellä väikkyi, lentäin sinne, tänne, keveänä ja vilkasna kuin onnenlapsen aatos. Siinä hän istui, ja poski, päivän polttama, painui vasten uneliaan lapsen ohausta, mutta siniset silmät ylös sinisiin avaruuksiin katsoivat, ja rauhasta välähteli otsa.
Palasipa metsästä mies ja kuuli pihalle vaimonsa laulun, joka hänestä ei vielä koskaan ollut kaikunut niin ihanasti. Hän astui sisään, käyskellen perille, ja istui vaimonsa viereen; se oli ystävällisyyttä, jota hän harvoin ennen oli osoittanut. Kerkeästi kääntyi vaimo hänen puoleensa, laski lapsen hänen polvillensa, painoi otsansa vasten miehen rintaa ja hyrskähti väkivaltaiseen itkuun. Mutta löipä mies nyt käsivartensa ympäri hänen kaulansa, pyhkien erään suikulan tuosta pellavakeltaisesta tukasta hänen korvansa taakse. Siinä he istuivat tyynenä sunnuntai-iltana vaikealla rahilla valkean pöydän päässä.
Tiedätkö mistä? Eikä sitten googlata lainausta!
Olisko Kaislikossa suhisee?
Lähetä kommentti