Keskiviikko 30.7.

Tänään(kin) oli tosi tylsää ja hiljaista töissä. Siinä aamukahvin lomassa päätin tehdä pienen palikkatestin, joka pöydälläni oli kököttänyt koko kesän. Siinä piti koota tuollaisista puupaloista tuollainen pyramidi. Hetken aikaa siinä meni pyöritellessä, mutta sainpas koottua! (Yksi työkaveri kävi tuomassa jotain papereita siihen minulle, kun olin juuri kokoamassa tuota, niin sanoin, että "mulla on tässä nyt vähän tärkeämpää tekemistä". :D)



Valitettavasti en tajunnut ottaa "ennen" -kuvaa. Tässä ainoastaan "jälkeen" -kuva. Uskotteko kuitenkin, että osasin?

Tiistai 29.7.

Pyöräni yritti järjestää tänään minulle hankaluuksia. Aamulla kun hain pollen tallista, niin huomasin heti, että joku oli sitä siirtänyt. Mennyt koskemaan! Polkemaan lähtiessäni pyörä piti sitten mitä merkillisintä ääntä, kolinaa ja raahaavaa ääntä. Yritin useampaan otteeseen selvittää mistä se ääni oli lähtöisin. Töitten jälkeen olin jo melkein menossa viemään huoltoon pyörääni kun tilannetta vielä hiukan lisää tutkittuani tulinkin tulokseen, että metelin pitää tuo tukijalka, joka oli oudolla tavalla löystynyt yön aikana ihan tosi paljon. Ainakin toivon että ääni johtui siitä jalasta, eikä pyörässä ole sen pahempaa vikaa. Valitettavasti vain en omista jakoavainta (tai mitä ikinä), jolla sen saisi kiristettyä. Ehkä huomenna täytyy käydä rautakaupassa (tai missä ikinä).

***

Ihan vain gallup-luonteinen kysymys: kiinnostaako nämä kuvat ketään? Onko tällä blogilla joku merkitys? En tarkoita, että tänne pitäisi joka päivä ihan sikana kommentoida, mutta ihan vain mielenkiinnosta utelen. En nimittäin itsellenikään näitä viitsi tänne postailla, jos ketään ei vähempää jaksa enää kiinnostaa. :D

Maanantai 28.7.

Ja tuommoista tuosta eilisestä sitten seurasi. Kuva ei anna ihan täyttä oikeutta kauniille punaiselle sävylle.

Sunnuntai 27.7.

Ah, kesä... Ja perinteinen varvaskuva. :D

Torstai 24.7.

Eilen illalla (lue: yöllä) kun kävin nukkumaan, niin ihmettelin kovin kirkasta valaistusta ennen kuin tajusin, että kuuhan se siellä tuikkasi suoraan silmääni avoimesta ikkunasta. Oli aika mukava nukahtaa kuun valossa. Vaikka aika nopeastihan se vaelsi eteenpäin, mutta aika nopeasti taisin myös nukahtaa.

Kuu kyllä näytti livenä hiukan isommalta ja hienommalta kuin tuossa kuvassa. Kuvan kirkkautta ja kontrastia on hieman säädetty, että siinä näkyisi muutakin kuin vain kirkas piste.

Keskiviikko 23.7.

Tänään oli päivä, jolloin pakastin mansikoita! Kaikki noista eivät tietenkään menneet pakkaseen vaan parempiin suihin. Koska hieman yliarvioimme vatsojemme vetoisuuden höystämällä mansikoita kermavaahdolla, suklaakastikkeella JA jäätelöllä, on nyt valtaisa ähky. Uh!

Tiistai 22.7.

Naamionaisen paluu ja kosto!



Tuollainen oli äsken kylppärissäni. Hui kamala!

Maanantai 21.7.

Eilen oli kiva päivä.



Päivän asu. Hippitunika, johon olen vähän tykästynyt.




Vihannekset ja naposteltavaa.




Mansikkakakku, jossa tällä kertaa oli jopa mansikat paikallaan.

Sunnuntai 20.7.

Tänään oli pyykkipäivä. Uskon, että naapurini arvostivat asiaa, koska sunnuntaihan pitäisi pyhittää ja jaadi jaa, eikä sammankonvihreän Upo-pesukoneeni linkous ole maailman hiljaisimmasta päästä. Mutta girl's gotta do what girl's gotta do...



Kuvasta tuli utuinen kuin jostain haavekuvasta. Noin hattaraiset fiilikseni eivät kuitenkaan olleet.



Näin kylmänä kesänä tulee villasukkapyykkiäkin yllättävän paljon. Paitsi että käytän villasukkia useimmiten iltaisin kotona, paitsi en ehkä 30 asteen helteellä. Ja itse neulottuja, tietysti.

Lauantai 19.7.

Eilen kävin kampaajalla leikkauttamassa hiukseni, tänään oli sitten vuorossa värjäysoperaatio.



Viikonloppu on täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita!

Perjantai 18.7.

Minä sitten välillä vihaan tätä Suomen kesää. Yhtenäkään päivänä ei voi tietää sataako vai paistaako ja jos muuten paistaakin, niin taatusti sataa ainakin juuri sillä hetkellä kun minä kävelen työpaikalta bussipysäkille.



Eilen (eli perjantaina) sinne pysäkille katokseen sitten päästyäni sade lakkasikin välittömästi ja taivas näytti jo tuolta.

Torstai 17.7.

Baariin "yhdelle" on yhtä kuin...


Ensimmäinen...



... toinen...



... kolmas...



... fisu....


... mansikkamuumuu (en mä tiedä, älkää kysykö) x 2...



Waaaaaaaay too much... Aamulla töihin.

Vittu jee jee.

Keskiviikko 16.7.

Kiinnitin tänään huomiota siihen, että maahan oli heitelty ihan järkyttävän paljon roskaa.





Nurmikon reunassa lojui tupakka-aski ja ihan älyttömästi tupakan tumppeja.




Pulloja oli rikottu...



... oikein kaksin kappalein.


Miksi?!

Tiistai 15.7.

Kerroin jo viime kesänä noista etanoista tai kotiloista, joita tämä työmaan kävelytie on aina pullollaan, etenkin kosteimpina aamuina. Niitä on tosi kiva yrittää aina väistellä jalkaisin ja etenkin pyörällä, ja kun ne vielä värityksensä puolesta maastoutuvat todella hyvin tuohon asfalttiin. Tänä aamuna räpsäisin kuvan yhdestä, tosin varmistin ensin selustani, ettei kukaan näe. Enhän toki halua saada työpaikallani vielä hullu(mma)n mainetta.

Eiköhän tuon tuosta kuvasta erota ilman niitä punaisia tehostusviivoja ja huutomerkkejä. Jos jollain on vaikeuksia hahmottaa, niin voin tehdä sellaisen ympyröidyn kuvan taas. :D

Maanantai 14.7.

Orava the pihahengari!

Lauantai 12.7.

Eilen hengailin lähes koko päivän vanhan kirjastotalon puistossa.




Siellä oli Tammerfestien virallinen ilmaiskonsertti, eli My Own Summer '08, jossa soitteli ainakin vielä toistaiseksi tuntemattomia suuruuksia. Ehkä Tammerfestien parasta antia on tuo konsertti, kaikessa muussa on liian voimakas rahastuksen maku nykyään. Toivottavasti se järjestetään ensi kesänäkin taas.

Perjantai 11.7.

Oltiin eilen illalla kuuntelemassa ja katselemassa Hybrid Childreniä baarissa nimeltä Dog's Home. Hybrikset ei ihan kuulu minun lempibändeihini (levyltä en kestä kuunnella yhtään), mutta olisihan sitä livenä voinut paskempaakin rokkia kuulla (ihailin kitaristin... öh... soitantaa) eikä sinne maksanut mitään sisälle.



Olipa muuten veikeä baari. Siellä soitettiin musiikkia todella laidasta laitaan ensin saattoi tulla Nirvanaa, Rage Against The Machinea tai Marilyn Mansonia ja seuraavassa hetkessä ilmoille kajahti Pate Mustajärveä, Who let the dogs out, Rasmusta, Tiktakia tai Dingoa... Meinasin sairastua jakomielitautiin, mutta ihan jees paikka kuitenkin.

Torstai 10.7.

Meneeköhän tuosta joku salainen portti Narniaan vai mitähän tapahtuu, jos kääntyy alas nuolien osoittamalla tavalla?

Keskiviikko 9.7.

Menin tänään käymään vanhempieni luona. Siinä pihalla hyppelehti ihastuttava pieni citypupu.



Yritin ottaa siitä kännyllä kuvan, mutta se ei päästänyt kovin lähelle. Mulkoili ensin epäluuloisena ja sitten sinkaisi hirmuiseen loikkaan!



Tuttuun tapaan: siinä se on, joo-o!

Maanantai 7.7.

Käytiin tänään Minjan kanssa kaupungilla pyörimässä ja Sokoksella kahvittelemassa.




Otin tämän kuvan, kun Minja otti tämän kuvan. (Ainakin suunnilleen. Tilanne ei ole kovin lavastettu... :D)




Sokoksen kahvilasta on hienot näkymät yli keskustan.

Sunnuntai 6.7.

Unohtui eilen postata nämä.




Uusia perunoita.



Raparperisiisseliä.


Kesä on ihmisen parasta aikaa!

Lauantai 5.7.

Ratkaisu eiliseen jännittävään arvoitukseen! Nona olikin aika hyvin jäljillä siitä, mitä kuvassa tapahtuu!



Kuvassa oli siis tuo yllä näkyvä maisema kuvattuna vihreän smurffilimsan lävitse. Tietysti.

Perjantai 4.7.

Kuka arvaa mikä tuo on ja mitä ihmettä tässä kuvassa tapahtuu?

Kerron oikean vastauksen viimeistään huomenna tai heti oikean arvauksen jälkeen!

Torstai 3.7.

Kontrastina tuohon eiliseen...



Tuo on tuolla ulkona ja minä olen täällä sisällä. Neljän jälkeen ihan varppina taas sataa. Huokaus.

Keskiviikko 2.7.

I'm singing in the rain,
just singing in the rain
What a glorious feeling
I'm happy again

I'm laughing at clouds
so dark up above
The sun's in my heart
and I'm ready for love




Let the stormy clouds chase
everyone from the place
Come on with the rain,
I've a smile on my face

I'll walk down the lane
with a happy refrain
Just singing,
singing in the rain

Tiistai 1.7.

Minja, tää on sulle!

Tänään aamulla katsoin sade-ennusteesta, että iltapäivällä sataa, joten en jaksanut lähteä pyörällä polkemaan töihin. Bussissa olikin vuorossa juuri se kuski, jonka olen arvellut olevan siskoni elämän mies.

Siellä se on. Eikös olekin viehko? (Kuvasta saa tooosi hyvin selvää, mutta arvatkaa kehtasinko lähempää käydä räpsäämässä kuvan? No en. Jotain rajaa, hei!)

En taida olla ihan normaali? :D