
Siinä metsän viertä kulkiessani huomasin yhtäkkiä jonkun myyrää isomman eläimen lähestyvän minua. Säikähdin ensin ihan vähäsen. Sitten pysähdyin tuijottamaan sitä ja se istahti tuijottamaan minua.

Lähizoomauksessa saatatte nähdä sen istuvan tuolla ihan muina kissoina, muka niin viattoman näköisenä.

Kotimatkalla huomasin jonkun pudotelleen sinivuokkoja tasaisin välimatkoin reitilleni. Joku oli ehkä jättänyt niitä siihen itsellensä merkiksi, että löytäisi tiensä takaisin kotiin eikä eksyisi sillä pitkällä ja suoralla kadunpätkällä.
Sain muuten metsästettyä sunnuntain ravinnokseni näissä metsissä melko yleisesti liikuskelevan keskikokoisen jauhetun naudan.
***
Sitten pientä glooriaa minulle!
Hannah myönsi minulle ja tälle kuvablogilleni tunnustuksen. Koska tällä blogilla melko varmasti on joku elämää suurempi merkitys, otan tunnustuksen ilomielin vastaan. Ja koska Hannah oli aika tiukka noiden sääntöjen suhteen, niin en uskalla vikuroida yhtään, vaan noudatan niitä tällä kertaa kuuliaisesti. ;)

Lakipykälät:
1 §
Sinun on ehdotettava 5 blogia jotka eivät ole aiemmin ehdokkuutta tai palkintoa saanut.
2 §
Jokaisella ehdottamallasi blogilla pitää olla tarkoitus.
3 §
Palkinnon saaneen blogin täytyy linkittää takaisin tälle blogisivulle.
4 §
Logo pitää myös linkittää takaisin tähän blogiin.
Ja minähän ehdottelen. Pysyn teemassa nyt sillä tapaa, että annan tunnustusta toisille kuvablogeille. Näin ollen niiden blogien tarkoitus on siis sulostuttaa maailmaamme kuvilla.
- Kuvat päivässäni
- Kuvia arjen reunalta
- Shadows And Silhouettes
- The Other Side Of Silence
- Haluan antaa tämän myös A-photo-a-day -kuvapäiväkirjalle, koska Hiekkaoliivi aloitti tämän koko kuva päivässä -kivan. Mutta kun se on tuollainen flickr-hommeli, niin se onkin vähän hankalempi homma. Tämä olkoon kuitenkin se viides.
Mutta siinäpä ne. Ottakoon vastaan ken haluaa. Jatkosta saatte päättää itse.

7 kommenttia:
En hahmota tuota kissaa. :( Mikä noista mustista länteistä on mikin osa kissasta? Tulee vain mieleen piirretty pesukarhu...
Veikeä luontokokemus sinulla. Ei ole muuten mitenkään hullumpi idea merkitä tietä. Voihan sitä suorallakin eksyä... Kai? ;) Tai sitten tie oli kukitettu ihan vain sinua varten :D
Kiitos tunnuksesta, lisään sen blogiini ja taidanpa jakaakin jollekin =)
Eeva, no... Sillä kissalla on niinku valkoinen tuo kaulan ja naaman alue. Päälaella ja korvissa on sitten taas tummaa. Se katselee tuossa vähän viistosti oikealle (meistä päin katsottuna). Nuo mustat mollukat tuossa molemmin puolin on ikään kuin sen hartiat. :D
Elegia, niin, jos se olikin se mun unelmieni prinssi käynyt kukittamassa sen tien?!
Ole hyvä. :)
Jaajaa, kiitos selostuksesta. Nyt tiedän, vaikken näekään. Nuo mustat pallukat taitavat hämätä pahiten.
Näkyikö kukitetulla reitillä hevosenkakkaa? Prinssithän kulkee valkeilla ratsuillaan.
Hevonkakkaa ei näkynyt, mutta koirankakkaa sitten siitäkin edestä.
Ehkä se ratsasti jollain isolla koiralla?
Joo, niin sen täytyy olla.
:)
Lähetä kommentti